Dear Reader,

I hope to find you well and in good spirits! In my mind, I go sniffing around your feet trying to find something familiar in the way you smell. Maybe give out a couple of sharp barks, but since you, hopefully, turn out a friendly aquintance, I rather make it short so you can start your reading.

If you like dogs, the better, it will help you identify with my stories and to see the point in them. I myself do not always know the ways of the dogs, nor fully understand their doings – for example, I can´t stand others sniffing my butt, but find it to be an inappropriate habit. Most of my life I have been around and interacted with humans, which may have had its´effect on my thinking and likings. Anyway, I AM a dog.

A sense of humor is certainly on my wish list. Many of the stories have an amusing aspect, or several small dog-like sayings or sort-of jokes embedded in them, and I hope that you´ll have a good time in my company.

By now, we know each other a bit better and I dare to take the discussion into more sensitive matters. You should love freedom (not only freedom from the leash), be open to criticism of social and political matters, have a bit of rebellish thoughts and doubts yourself and appreciate independence, open mind and originality in one´s choice of living.

I am all for the choices, it is important that we have them. To make you a great reader, you should make use of the choices you have and come up with your personal opinions, which may be different from mine. Discussion generated by the great reader eventually makes a great writer.

Thank you for that! Sincerely, Essi the Writer, going to be the Reader of your blog in just a few minutes.

Yhtyneet kinkunkyttääjät r.y. ja ”Operaatio Kinkku”

Juonikasta jännitystä ja henkeäsalpaavia hetkiä joulun 2014 kuvasarjassa..

Ikuisuuksien odotuksen jälkeen: viimeinkin kinkkua! Ei voi olla totta, miten vähän!

Ikuisuuksien odotuksen jälkeen: viimeinkin kinkkua! Ei voi olla totta, miten vähän!

SONY DSC

Koirien oikeuksien nimissä päätämme puuttua kismittävään kinkkukysymykseen. Yhtyneet kinkunkyttääjät r.y. perustavassa kokouksessaan.

Kokouksessa lainehtivat voimakkaat tunteet.

Kokouksessa lainehtivat voimakkaat tunteet.

Toimin kokouksen puheenjohtajana. Meitä ei lannistettaisi - panostaisimme joukolla "Operaatio Kinkun" onnistumiseksi.

Toimin kokouksen puheenjohtajana. Meitä ei lannistettaisi – panostaisimme joukolla ”Operaatio Kinkun” onnistumiseksi.

Kohteemme kuvassa keskellä.

Kohteemme kuvassa keskellä.

Hiivin kohti operatiivisia asemiani.

Hiivin kohti operatiivisia asemiani.

Yksisilmäinen rosvo puuttuu peliin.

Yksisilmäinen rosvo puuttuu peliin.

Tositoimissa.

Tositoimissa.

Tulemme yllätetyiksi...

Tulemme yllätetyiksi…

Paras koettaa edes näyttää viattomalta!

Paras koettaa edes näyttää viattomalta!

Haikeaa, mutta ehkä jouluna on syytä panostaa kinkun lisäksi muihinkin arvoihin.

Haikeaa, mutta ehkä jouluna on syytä panostaa kinkun lisäksi muihinkin arvoihin.

SONY DSC

Koiran oma joulukuusi, valoa loistava!

Haukkuva joulupukki

Ennen joulupukki kävi sisään nurin käännetyssä turkissa, kopisteli ryhmyisellä kepillään ja kysyi ankaralla äänellä: ”Onko täällä kilttejä koiria?”. Kaikki saivat tehdä tiliä edesottamuksistaan häntä koipien välissä. Sitten pukki sieppasi selästään koirien kontin, ja viskeli kullekin luita, palkaksi haukuista, vahtimisesta, riistasta ja paimennetusta karjasta. Lopuksi piti vielä kiittää karvaista, pelottavaa kuvatusta.

Haukkuva joulupukki

Haukkuva joulupukki

Nykypäivän pukissa on karvaista vain kiiltävään naamariin kiinnitetty tekoparta. Ylitsevuotava ystävällisyys pistää epäilemään sekin, ollaanhan Suomessa. Täällä eivät tosimiehet käytä punaisia vaatteita, saati lepertele toisten lapsille ja lupaile kaikenlaista.

Kauppakeskuksen kulmille osuneet koirat saivat katsella punakkaa, pönäkkää pukkia, joka haukkui ohikulkijoita, ja kilisteli kelloa kiristääkseen niin ihmisten, kuin koirienkin kiirettä ostaa tavaroita. ”Hau-hau-hau!” pukki huuteli. ”Hau-hau-hau vain kaikille! Hyvää joulua!”. ”Hau-hau, hau-hau, kiitos, kun kävitte ostoksilla!”.

Kaikki on kääntynyt nurin kuin entisen pukin turkki. Pukki haukkuu, koirien tarvitsee vain hotkia. Nykyään koiria koulutetaan kuiskaamalla ja kannetaan käsilaukussa.  Oikeasti ei tarvitse osata mitään oikeita asioita. Jos ei tottele, käydään psykologilla. Koirat on ajettu kuluttamisen myllyyn, jossa niillä voidaan ansaita uusilla tavoilla. Maailma muuttuu, kaupungissa on hankalaa paimentaa vaikkapa lampaita.

Mitä joulupukki haukkui? Vierasta kieltä, ei koiraa, eikä suomea. Mallia hän oli ottanut varmaankin Fordin tehtailta 1900-luvun alusta. Siellä narrattiin ihmisiä ostamaan ryhtymällä valmistamaan koreita, punaisia autoja; käytettiin kellokorttia, eikä työajalla saanut keskustella.

Suomeksi pukin haukku tarkoittaisi ”hyvää-päivää–kirvesvartta”. Se viittaa merkitysten puutteeseen ja ennakoi tarpeellista muutosta. Omien perinteiden pohjalta sitä on helpompi ymmärtää ja tulkita. Mitä kehittyy Karjalan karhukoirasta ilman karhuja, teollisen ruoan tyhjänhotkija? Vaikka koirien asema ja tehtävät uusiutuvat, ei mielestäni ole suurta vikaa luissakaan, puhumattakaan turkista.

Yhteiskunnallisten trendien harjalla

Hau hau, rakkaat ystävät! Olen elänyt jo niin pitkän koiranelämän, että sen aikana ovat yhteiskunnan arvot ehtineet heittää melkoisen kuperkeikan. Oikeastaan taidamme nykyään elää yhteiskunnassa, jota emme edes tunne.

Iäkkäällä koiralla on tekemistä, jos aikoo pysyä mukana uusissa suuntauksissa. Kaksi tärkeintä asiaa näkee sokeakin: Ne ovat AHNEUS ja HOLHOUS. Osa yhteiskunnan luomista instituutioista on muuttunut, ne palvelevat kohderyhmiään enää vain lumeeksi, ja tulkitsevat lakeja miten mielivät: Omaksi, tai meille tuntemattomien tahojen eduksi.

Joihinkin arvoihin on koiran helpompi samaistua. Ehkä ahneus ei ole kovin paha? Seuraan trendiä: Parissa päivässä opin avaamaan jääkaapin oven ja kaatamaan roskiksen. Pihistin voipaketin ja panin sen poskeeni. Poimin kassista suklaakeksit ja leikkeleet ja söin ne vauhdikkaasti! Heitin huiviini Masin kissanruoat ja Mörön lihapiirakan.

Ahnehtiminen vaati niin paljon valppautta ja keskittymistä, että omat hommani unohtuivat tyystin. Jonkin aikaa löytyikin runsaasti hotkittavaa ja nautin siitä. Viittasin kintaalla velvollisuuksilleni ja koiran hyvälle käytökselle.Sitten oma oloni alkoi huonontua ja  verensokerini heittelehtivät. Koiran kohdalla ahneus jäi lyhytaikaiseksi trendiksi. Yhteiskunnassa se tuntuu  kasvavan syödessä.

Entä holhous? Joskus joudun hieman holhoamaan ihmislemmikkejäni. Yhteiskunnassa se tarkoittaa, että kaikki marssivat normissa ja ruodussa, ja koirat hihnassa. Ihmisillekin on kehitetty monenlaisia talutushihnoja. Kaikkia pidetään tyhminä ja hieman edesvastuuttomina, ja joka toisen kerrostalon nurmikolla on ”Koirilta kielletty”-kyltti. Luovuudelle, yritteliäisyydelle ja kuoppien kaivamiselle jää tuskin tilaa!

Yhteiskunnan taloudellisen tilan ja ilmapiirin takia ei mikään näistä kolmesta olisi pahitteeksi. Miten kuvittelisitte minun saaneen auki jääkaapin? Luova talous ja yritteliäisyys voisivat avata tulevaisuuden oven. Ilman arvopohdiskelua päädymme vain kaivamaan kuoppia toisillemme – ja viimekäpälässä itsellemme.

Haukkuja. Koiran lyhyt oppimäärä.

Muiden haukkuminen auttaa harvoin ketään, vaikka haukkujien yhteisössä sillä saattaa olla terapeuttisia tehtäviä. Hankalia tapauksia siedetään ryhmässä paremmin, kun heidän toimiaan voidaan joukolla päivitellä selän takana.Koiran tehtävänä on haukkua kaikkia lähestyjiä, sillä alkukantaiset ihmiset olivat riidoissa keskenään, tai sitten vain nälkäisiä, minkä ymmärtää paremmin.

Tietoyhteiskunnassa elävän koiran on panostettava viestintätaitoihin, ja niihin kuuluu haukkuminen. Se on oiva menetelmä saada haluamansa, sillä nykyihmiset sietävät haukkumista yhä vähemmän. He ovat samalla entistä riippuvaisempia sanoilla välitetyistä viesteistä. Olen kehittänyt muutamia täsmähaukkuja nykykoiran tarpeisiin.

Hyvä yleishaukku on ”SAA-ko TÄÄL-lä MI-tään PAL-ve-lua?!”, yhdeksän haukun sarja, jossa painotus tulee aina ensimmäiselle tavulle. Se on sopivan mittainen herättääkseen huomiota, ja koiran lemmikit oppivat nopeasti sen tarkoituksen.

Heidän on hyvä oppia myös ”TÄÄLLÄ-ON-NYT-JOKIN-HÄTÄNÄ”-haukku, sillä koiralla on huomattavasti ihmistä parempi huomiokyky. Tätä voi käyttää monenlaisissa hämminkitilanteissa, vaikkapa kylpyammeen tulviessa, päivällisen palaessa, tai koiran jumiuttaessa tietokoneen.

Mikäli ovi on unohtunut kiinni, koira käyttää kahta napakkaa ja korkeaa haukkua: ”U-los!”. Jos on kiire, voi niihin lisätä pontta alkuvingahduksella: ”NYT u-los!”. Kun ateria on myöhässä, riittämätön, tai muuten epätyydyttävä, haukutaan ”Hovi-mesta-ri!!”, kaksi pitkää ja yksi lyhyt.

Kolmella peräkkäisellä, matalalla ja loivatavuisella haukulla voi ilmaista tarvetta saada huomiota: ”Minä tääl-lä”, tai ”Hel-lyyt-tä”. Mikäli koiran lemmikit ehdottelevat typeriä, heitä voi ojentaa kahdella terävällä ja yhdellä lyhyellä ja painokkaalla haukahduksella. Tämän voi kääntää suunilleen sanoilla ”HYP-PÄÄ ITSE!”.

Aina tehokas tapa saada päivän päätteeksi ulottumattomiin unohtunut herkkupala, tai muuten asiansa hoidettua, on opetella lemmikkiensä nukahtamisrytmi. Aina, kun he ovat vaipumaisillaan uneen, koira haukahtaa kerran, kuuluvalla, kimeällä ja haikealla äänellä, joka havahduttaa varmasti. Tahtonsa saa läpi alle puolen tunnin.

Pientä pintaremonttia

103_0561Media pursuaa remonttiohjelmia. Mielestäni remontointi ja korjausrakentaminen ovat tärkeitä rakennuskannan monimuotoisuudelle ja kulttuurihistorian kunniaksi. Käytettyjen rakennusten hajukerrostumat ovat koiran kannalta monin verroin mielenkiintoisempia, kuin uusien, steriilien kerrosneliöiden. Maisematkin säilyvät kiinnostavampina.

Pienellä pintaremontilla voidaan parantaa ja säilyttää vanhaa, tai kuten mediaremonteissa, läästiä kotia uuden muodin mukaiseksi. Se muistuttaa ihmisten ehostusta tai meikkaamista, mutta remontoinnissa ei onneksi käytetä hajuvettä.

Meilläkin päätettiin parannella taloa, ja minä autoin. Ensinnä laatoitettiin 103_0595keittiön lattia: Leviteltiin laastia ja laattoja alle ja päälle. Tässä vaiheessa pistäydyin katsomassa, oliko jääkaappi tallella. Laatat vinksahtelivat tassujen alla ja laastia tarttui varpaisiin. Jouduin kylpyammeeseen, johon laskettiin vettä!

Poispäästyäni ryntäsin eteiseen ravistelemaan itseäni. Vastamaalattuihin seiniin saatiin pikanttia kuviointia. Näin koira voi luoda remontoitaviin sisätiloihin omintakeisen ilmeen.

Suunnittelin itse oman huoneeni. Seinät maalattiin, ja lattialle tulee punaista huopaa, jolla tassut eivät pääse liukumaan.  Oveen Pipsa maalasi minusta piirtämänsä kuvan. Siitä tuli upea taideteos, jossa aktiivinen kulttuurikoira koristaa kotia!

Yhteinen pieni pihanparannuksemme ei mennyt yhtä hyvin. Etupihalle kaivettiin syvennys, joka täytettiin kuohkealla mullalla ja kasveilla. Siihen oli mainiota kaivaa kuoppia! Lopuksi Mörö avasi ikkunan ja heitti komeuden päälle olohuoneesta irroittamansa lastulevyn. Toinen lemmikkini oli niin nyreissään, että olimme vähällä jäädä ilman illallista.

Nyt kuopat on täytetty, levy pilkottu ja kasvit pantu uudelleen paikoilleen. Pihalla on koiran iloksi uusi, vanhoista tiilistä tehty grilli.

 

Akatemiaa ja alakulttuuria

Aivan näillä hetkillä avataan turkulaisessa B-galleriassa, Aninkaistenkadulla, valokuvanäyttely ”Kuvia kunnasta: TVO edestä ja takaa”, kuvia Turun yliopiston varsinais-suomalaisen osakunnan toiminnasta: Akateemisista perinteistä, pitkäaikaisesta kulttuurityöstä ja muista pidoista.

Avajaisissa esitetään dokumenttielokuva ”Ääniä maan alta”, joka kertoo yhdistyksen legendaarisesta rockklubista ja turkulaisesta alakulttuurista TVO:n ympärillä. Illalla voi jatkaa kulttuurijuhlintaa Tevis-iltamissa ravintola Portissa. Koira suosittelee lämpimästi!

TVO on aina ollut lähellä tämän koiran sydäntä. Kun olin nuorempi, TVO:n klubin sydämellinen ja eläinystävällinen henkilökunta huolehti minusta toisinaan klubin narikassa, sillä TVO:lta ei ainakaan silloin löytynyt koiralle sopivia kuulosuojaimia. Näin lemmikkini pääsivät pistäytymään sisällä ja katsomaan ystävieni soittoa lavalla.

Kaikenlaiset kulttuurin muodot ovat löytäneet foorumin TVO:lta. Joulujuhlissa sain siellä maksalaatikkoa! Mielestäni se on varsinais-suomalaista perinnekulttuuria parhaimmillaan. Pidän myös akateemisista perinteistä: Vuosikausia sain juosta iltaisin vapaana yliopistokampuksella, jossa riitti jahdattavia jäniksiä.

KuvaKomeampaa on kuitenkin tulossa. Kävin lemmikkieni kanssa tutustumassa TVO:n uusiin tiloihin Logomon kupeessa ja voin suositella talkootöitä siellä kaikille vaihtoehtokulttuurista kiinnostuneille! Kelpaa koiran vartioida sellaista työmaata!

Kontrastina viereiselle kovan kulttuurin (-rahan) keskukselle sinne kehkeytyy uusi klubi alakulttuurille, akateemisille ajatuksille ja paikallisille perinteille. Koko keitos saadaan esille vanhassa teollisuusvarastossa, josta TVOlaiset rakentavat vaihtoehtoista, varsinais-suomalaista kulttuuritilaa ihan eurooppalaisessa mittakaavassa.

Ruohonjuuritason kulttuuritekona toivoisin seuraavana TVO:n ravintolapäivänä olevan vegaaniherkkujen lisäksi myös koiranruokaa tarjolla!

https://www.facebook.com/events/779805752052269/?ref_newsfeed_story_type=regular