Liikkuvia luontohavaintoja

Hyvänen aika, että pari pientä peuraa voi panna pään sekaisin. Ainakin koiralta. Peurat pähkäilivät kaikessa rauhassa pihaani, kun havaitsin ne peräkamarin ikkunasta. Perään vain! Paistia! Hajuja! ”Peuranpa pyllyä ihanaa!” Kaikki tämä kävi mielessä. Mutta jSitten sigahti!äljellä oli vain pikaisesti päästettyjä peuran papanoita pellon laidalla. Bambit ovat yllättävän nopeita. Lopulta jahtasin pellolla omaa häntääni, ja saatoin vain pahoitella tilannetta.

Jänisten hankipojat ovat omin päin juoksussa. Pomppivat pöhköinä palloina ojien poikki korvat vielä vähäsen valkoisina, tömpsivät täyden ympyrän niityllä tärkeän näköisinä ja säikähtävät sitten metsään arvokkaasti askeltavan vanhan koiran nenän edestä. Hieman harmillista sekin, mutta jättävät sentään jälkeensä runsaasti hyviä hajuja.

Tonttini laidalla havaitsin luikertelemassa uudenlaisen avaruuskäärmeen, olemmehan lentokentän läheisyydessä. Se oli grafiitin harmaa ja metallinhohtoinen, eikä sen enempää alumiinikaapeli, mutkalle vääntynyt pakoputki, kuin ukkosenjohdatinkaan. Käärme liikkui liukkaasti ja katosi pellolta poimittujen kivien koloihin. Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitos tutkii asiaa koiran puolesta.

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Liikkuvia luontohavaintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s