14. joulu

Ensi viikolla on koiran elämäni 14. joulu.Se on pitkä elämä, mutta jouluun ei vain tahdo tottua. Ihmislemmikkini aloittivat perjantaina joululoman. He eivät omistautuneetkaan minulle: Olisi pitänyt ottaa yksin jopa iltapäivätorkut. Illallinenkin tarjoiltiin myöhässä.

On jos jonkinlaista epätavallista hässäkkää ja kähmästelyä. Keittiössä leijuu kummia tuoksuja ja selän takana rapistellaan paperia jatkuvasti. Näin vanhana ei millään jaksa vahtia kaikkea. Hieman hermostuttaakin, ja kiertää vatsassa. 

Vanhoja tuttuja on käynyt kylässä. Kaikki ihmettelevät korkeaa ikääni. Kun muutama vuosi sitten sairastuin diabetekseen, insuliinihoito ei aluksi tehonnut.. Oli ihme, että selvisin hengissä. Eläinlääkäri sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt toista yhtä omaan elämäänsä motivoinutta eläintä.Ja vielä, että siitä päätellen tunnen itseni  tarpeelliseksi ja elän mielenkiintoista ja merkityksellistä elämää.

Se onkin totta. Ei ole koskaan juolahtanut mieleenikään, että lemmikkini pärjäisivät ilman minua. Enää en välitä uusista seikkaliuista. Mutta nyt jo tiedän, että ilman minua ei tulisi mitään joulustakaan, Tänään haimme yhdessä kuusen, ja ripustimme siihen koristeita, jotka olin itse suikaloinut maksalaatikkopaketista. 

Jouluna syomme herkkuja ja lemmikkini tarvitsevat koiran kainaloonsa. Rapsutusta riittää koko päiväksi. Viimeistään illalla he muistavat kertoa, että joulunakin olen heidän paras lahjansa.

Image

 

(Kuvassa kuusenoksalla koiran itse tekemiä joulukuusenkoristeita)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s