Enemmistön diktatuurista koiran elämään

On kauan siitä, kun suunnittelin ehdokkuutta eduskuntaan. Eduskunnassa edustetaan. Täällä kulmilla voi todellisuus olla aivan toisenlaista. Koiralla on tarve vaikuttaa suoraan omaan ympäristöönsä.

Eduskunnassa päättää enemmistö. Kun katselin eduskuntaa televisiosta, opin paljon demokratiasta: Ensinnä, joukossa tyhmyys tiivistyy. Sitten enemmistö päättää, ja muiden on mukauduttava.

Enemmistöä on, kun käy lenkillä sunnuntaisin, ja koira on  aina remmissä. Jos silloin erehtyy juoksentelemaan jokirannassa hoitamassa omia asioitaan, on kohta joku enemmistöstä huutamassa, että lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä. En ole enemmistöä.

Enemmistön päätöksistä poikkeamiseen suhtaudutaan julmasti. Yleinen mielipide on vallalla. Poikkeaviin, erilaisiin ja keskitieltä eksyneisiin enemmistö kohdistaa sosiaalisia, juridisia ja lääketieteellisiä toimenpiteitä kurin ylläpitämiseksi. Tukitoimilla vaikeutetaan omaa elämää ja saadaan valvonta tehokkaaksi. Pahinta on, jos koira ei onnistu pitämään ihmislemmikkejään enemmistön ruodussa. Lemmikit viedään vankilaan, hoitoon tai piikille, ja koira itse joutuu eläinhoitolan kautta lopetettavaksi. Vaikka demokratiassa valta on useammissa käsissä, se ei juuri poikkea diktatuurista vallan käytössä.

Olen aina halunnut elää omaa elämääni. Miten edetä enemmistön diktatuurista kohti koiran elämää? Antiikin aikuisia ajatuksia ei voi hylätä noin vain, jos ei sitten osata olla. Elämän vanhat perussäännöt on syytä olla selkäytimessä selvillä.

Koiran pitää löytää oma suvereniteettinsa; sopiva itseluottamus ei ole pahitteeksi. Kun koiraa ei pelota, ei tarvitse rähistä muille. Pelosta, syyllisyydestä ja syyllistämisestä voidaan siirtyä syvempään henkilökohtaisen vastuun käsitteeseen. Siihen sisältyvät empatia ja toisista välittäminen. Koiran tehtävänä on vartioida yhteistä kotia, taloa, ihmislemmikkejä, koiria,  kissoja ja jääkaappia. Suvereeni koira hoitaa hommansa, osaa arvostaa muita, rakastaa lemmikkejään, osaa kommunikoida ja auttaa mielellään ruoanlaitossa. Sitten voikin kulkea omia polkujaan.

Tärkeä on myös tilan käsite. Tarvitaan yhteiskunnallista ja henkistä tilaa, jossa kukin voi rauhassa toteuttaa itseään ja koira juosta kenenkään puuttumatta. Voimme aloittaa luomalla lonkeroita enemmistön lomaan. Tulevaisuudessa osaamme antaa tilaa toistemme ajatuksille, toimille ja mieltymyksille. Kaikkea ei tarvitse holhota.

Kun valtaa hajautettaisiin paikallisesti, yhteys ympäröivään todellisuuteen ja omaleimaisuuteen säilyisi. Rakennusluvista voisi poiketa muukin, kuin halkopino. EU:lla on varmasti myös koiradirektiivi, vaikka minua eivät olekaan vielä  mitanneet. Voimme itse tutkia ja luoda omaa ympäristöämme. Koira valitsee aina tarkasti, mihin kakkaa, sopivanhajuiseen paikkaan tien sivussa, jossa luonto hävittää nopeasti jätökset. Silti enemmistö vaatii kakkapusseja, jotka sitten lojuvat maatumatta ulkoilureittien varsilla.

Omatoimisuus ei ole pahitteeksi. Koiran elämä on liian lyhyt byrokraattisiin prosesseihin. Jos todella haluaa jotakin, on paras toimia. Turha kuvitella, että muuten saisi kummempaa, kuin lautasellisen kuivamuonaa päivässä.

Koira voi itse opetella tarpeellisia asioita,  niin ei aina tarvitse olla käskettävänä. Liikennevaloissa ei kannata rynnätä päin punaisia. Joskus ei tietysti voi mitään mieltymyksilleen. Kun kävimme joukolla Juhannuskadulla Semafori-baarissa, minut piti kolme kertaa hakea pois keittiöstä – vaikka olin siellä vain haistelemassa.

Hyvä yhteistyö muiden kanssa johtaa tuloksiin. Vaikka kaikki alkaakin itsestä, kukaan ei pärjää yksin. Tämä koira uskoo synenergiaan. Ongelmia ja epäkohtia on turha etsiä, niitä on muutenkin liikaa. Parannuksia ja uusia ideoita on hyvä kehitellä yhdessä. Pienessä porukassa päätöksiä voidaan tehdä hyvässä yhteisymmärryksessä ja  toimia saman tien. Kun on monta ulkoiluttajaa, lenkilläkin käydään useammin.

Paikallisuus ei aina takaa hyvää yhteistyötä, saati yhteisymmärrystä. Nykyään on onneksi helppo verkostoitua ja löytää muita samoin ajattelevia. Virtuaalimaailma on avoin koirillekin. Mutta siitä puuttuvat hajut.

Toistaiseksi on toimittava huomaamattomasti. Enemmistöä ei pidä ärsyttää, eikä haitata. Sunnuntaisin kannattaa ulkoilla vasta myöhään iltaisin. Ei pidä jahdata trendikkäitä hölkkääjiä, vaikka juoksevatkin kuin jänikset. Ja on paras haukkua vain omalla pihalla.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s