Koira lentokentällä

Sampo tuli Puolasta lentokoneella. Olimme vastassa. Aluksi lentokenttä vaikutti tylsältä, kylmältä ja tuuliselta paikalta. Kaikkialla oli valtavia lumikasoja, joihin olisi voinut kaivaa luolia. En saanut mennä kiitoradalle kaivelemaan. Terminaali oli harmaa ja rapistunut. Veli, Eva ja minä seisoimme siellä odottamassa. Tuntui tärkeältä. Minulla oli pitkä, tummansininen mantteli ylläni, näytin varmaan ryhdikkäältä ja viralliselta.

Sitten ovi aukesi ja matkustajia alkoi tulla sisään. Kokonainen uusien hajujen maailma alkoi tulvehtia ovesta! Kaikilla oli mukanaan kassikaupalla hajuja Puolasta. Kengät, lahkeet ja takinliepeetkin haisivat toisenlaisilta, kuin kotona. Enkä ollut koskaan haistellut senhajuisia ihmisiä! Säntäsin innoissani ihmisvilinään. Nuuskin niin paljon, kuin nenään vain mahtui. Tungin pääni pusseihin ja avonaisiin kasseihin ja nuuskin matkalaukkuja kaikilta kanteilta. Joillakin oli mukanaan makkaraa, toisilla juustoakin, ja olin tuntevinani kauriinpaistin hennon tuoksun. Välillä voimakkaat hajut saivat aivastelemaan. Pistin pääni helmojen alle, tutkin kenkiä, haistelin takkeja ja taskuja. Analysoin kengistä karisevaa maaperää ja erottelin koirien hajuja.

Sivummalla seisoi ryhmä isoja äijänköriläitä. Kuulosti siltä, kuin he olisivat murisseet, kun tulin lähemmäksi. Nuuskin heidän matkalaukkujaan. He eivät tuntuneet pitävän siitä. ”Polizei, polizei” kuulin heidän jupisevan keskenään. Tunsin alkoholin, rasvan, hien ja paksun, parkitun nahan tuoksun. Ajattelin heidän leppyvän, jos haistelisin heitä lähemmin. Silloin he tuntuivat suorastaan suuttuvan. Kaikki ottivat tavaransa ja säntäsivät suin päin ulos terminaalista.

Lopulta Sampo tuli lentokoneesta. Hänkin haisi erilaiselta, kuin lähtiessään, mutta tunnistin hänet silti. En saanut makkaroita Puolasta. Ei se mitään, sillä kaikki Puolan hajut, makkaratkin, olivat mielessäni tuoreina, värikkäinä ja kolmiulotteisina. Kuin elokuvissa! Pystyin kuvittelemaan kadut, koirat, lyhtypylväät, vanhoja siltoja,pieniä lihakauppoja, toreja, tummaa metsää, kauriita,  linnoja, teollisuuskasarmeja, koteja. Tiesin, että lentokoneet  pitivät hirveää ujellusta. Ne haisivat jollekin viileän metalliselle, ilmastoinnille, keinokuiduille ja kevyelle bensiinille. Melkein, kuin olisin itsekin käynyt lentäen Puolassa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s