Koiranilma

Ihmiset eivät ymmärrä mitään säästä. Aina, kun he puhuvat koiranilmasta, kannattaa jäädä sänkyyn makaamaan. Se on joka tapauksessa jotakin epämiellyttävää. Tuulee, tai sataa turkille. Pahinta on, kun sataa turkille. Koko selkä kastuu. On parempi kääntyä takaisin jo ulko-ovelta.

Säätä on syytä kuulostella jo silloin, kun makaa vielä lämpimässä sängyssä. Sateen haistaa kuuntelemattakin. Vielä voi perääntyä syvälle peiton sisälle. Kovalla pakkasella luita saattaa kolottaa lämpimästä peitosta huolimatta.

Helteellä sukellan yöelämään.  Nukun yöt ulkona. Yö on parasta aikaa lenkkeilyyn, eikä auringon paahteessa aina koiranruokakaan maistu. Iltaisin loikoilen terassilla odottamassa tarjoilua.

Kunnon koirankeli on kirpeänä syyspäivänä, kun voi sukellella lehtikasoissa hajuja tutkien. Tai keväällä, kun ilma on iltaisin aivan läpikuultavaa ja aamuisin täynnä ihmeellisiä tuoksuja.

Oikea koiranilma on elämän hengitystä. Metsä on täynnä hengitystä. Koiran selkärangassa on kuin neulaset pistelisivät, kallio tärisisi, ja pienet, pehmeät pilvet poukkoilisivat, kaikkea yhtä aikaa. Hengitys tulee ulos karvoista. Illalla koko koira tuoksuu metsältä. Seutu on juostu ristiin rastiin. Eikä aina edes muista, minkälainen sää oli päivällä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s