Tuonpuoleisesta

”Minä olen Essi-olento, ja olen täällä vain koirana.”

Kerron Teille nyt hieman tuonpuoleisesta – sillä olen nyt täällä. Saavuin aluksella, joka suhahti rajan yli perjantain vastaisena yönä, puolenyön jälkeen. Kotini on Koiran tähdellä, joka iltalenkin aikaan loistaa kirkkaimmin tassun mitan taivaanrannan yläpuolella.

essi ja siirtosädeOli hienoa tulla kotiin kaikki tehtäväni erinomaisesti suoritettuina. Siihen meni reilusti yli viisitoista vuotta. Kaipaan kovasti kovapäisiä lemmikkejäni, he eivät arvaakaan: Rakkaus ja energia eivät häviä, niistä vain opitaan.

Kaihi ei täällä haittaisi. Kaikki ovat valoa loistavia olentoja, vailla muotoa – kuten harmaakaihin kehittyessä vanhalla koiralla. Kynsiä ei koskaan leikata. Koirien jumala on mukava heppu, joka rapsuttaa kaikkia halukkaita. Entiseen verrattuna outoa ovat liukuvat ruoka-ajat. Koiranruokaa ei  tarvita, olemme ajan ulkopuolella.

Elämä Maassa oli tällä erää suurenmoista, ja haluan kiittää kaikkia. Lemmikeilleni ja minulle on matka koiran tietoisuuteen ollut ainutlaatuinen ja avartava. Koiralla on huomattavia kognitiivisia kykyjä, loogista ja kriittistä ajattelua, ja se kykenee lukemaan sujuvasti ihmistä. Samalla sille on avoinna aistien ja vaistojen luoma, ihmiselle tuntematon syvyys. Syntyy omaperäinen, moniulotteinen kuva maailmasta.

Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni. Vuosien varrella blogiani on lukenut lähes kolmetuhatta henkilöä, lukemattomia kertoja. Olen saanut 578 vakituista seuraajaa. Suosituimpia aiheitani ovat olleet jutut elämän tarkoituksesta ja enemmistön diktatuurista. Se ei ole hullummin koiralta.

Toivotan Teille hyvää jatkoa, ja jotain uutta voin nyt myös luvata: Kaikki löydätte vielä oman Tähtenne.

Rakkaudella, Essi

Mainokset

”Pirunpesä”

Turun lentokentän eteläpuolella on pieni, suojeltu suoalue, Pomponrahka. Soita suojellaan, koska kaiken maailman lintubongareilla, ötökänmönkijöillä ja tupasvillataiteilijoilla on jalka ympäristöasioiden päätöstenteon oven välissä. Kieltämättä vaikkapa turpeennostolla saadaankin hirvittävää jälkeä aikaiseksi.

Kivien ja kallioiden suojelemisesta ei piittaa kukaan. Vaikka kallio on maailman perustukset, ne ovat vapaasti rouhittavissa kallioleikkauksilla, jauhettavissa sepelimurskaimilla ja kuljeteltavissa maansiirtokoneilla.

Kivenheiton päässä Pomponrahkasta itään kohoaa Pirunpesä. Nummen reunasta alkaa eriskummallinen kivikko, jonka koira heti havaitsee menninkäisten kaupungiksi torneineen, lähiöineen ja valtaväylineen. Itse Pirunpesä koostuu muutamista jättiläismäisistä siirtolohkareista. Se ei kuulosta kovin kummalliselta, mutta koirakin tajuaa sinne saapuessaan tullessaan pyhään paikkaan, jossa hiljenee hilpeämpikin haukku.

Ollaan suomalaisessa Hiidessä. Sen on täytynyt olla erityisen merkittävä paikka suomenuskoisille, koska kirkko on nähnyt vaivaa nimetäkseen sen ”Pirunpesäksi”. Luonnon pyhyys liikkuu lohkareiden välissä jylhänä ja koiran kosketeltavana. Emme tiedä juuri mitään esi-isiemme täällä viettämistä menoista, mutta niistä voi aistia olennaisen: Hiljaisuuden ja kunnioituksen. Seisomme esihistoriallisen suomalaisuuden sisimmässä.

Entäpä, mitä ovat Turun kaupunginisät tästä Hiidestä ajatelleet? Pitkin poikin ympäröivää hiekkaista kangasta kulkee crossipyörien polkuja. Kiitolinjaterminaali on sijoitettuna tien toisella puolella, kapeaksi käyneen nummikaistaleen reunalla seisoo betonipaalutehdas. Moottoriteitä ja lentokenttä löytyy aivan naapurista, ja uusimpana suunnitellaan tähän raskaan liikenteen logistiikkakeskusta.

Menkööt hiiteen! Toivottaa Eräs Kivistä Pitävä Koira.

Laturaivo

Liikkeellä on uudenlainen kulkutauti: Laturaivo. Siihen ei ole vielä rokotusta, ja monet ovat joutuneet sen uhreiksi. Lukemani perusteella se muistuttaa aikaisemmin koirien keskuudessa levinnyttä vesikauhua, eli raivotautia. Sairastuneita ei silti eristetä.

Ehkä taudin syynä onkin eräänlainen eristyneisyys? Koirallekin metsä on melkein parasta maailmassa, ruoan jälkeen. Latukaudella, talvisessa metsässä pääsee lähelle luontaisia, alkukantaisia vaistojaan; voimat lisääntyvät, ja tuntee jaksavansa juosta hangessa vaikka miten kauan.

Yhteys omaan itseen ja luontoon on äkkiä auki. Superkoira suhahtaa metsän poikki pakahtumaisillaan kokemuksestaan. Samanlaista on varmasti hiihtäjälläkin.

Kun sitten tie on tukossa, putoaa suurenmoisen illuusion pilvestä ladun pinnalle. Alkuperäisestä ympäristöstään eristyksissä ollut kokee äkillistä epätoivoa, voimattomuutta, ja jopa raivoa.

Nykyisellä elämänmenolla ahtaassa kaupungissa monet saattavat saada vielä sauvasta ladun varrella. Toivon kaikille hienoa hiihtolomaa ja hyviä hetkiä luonnossa!

Something new: What´s on the dog´s mind?

A Blogging 101 Assignment: New, different style (Poll of a photograph)

A dog may have a cosmopolitan mind, but it does not include huge variety in styles of blogging and writing. In stead of telling you, I thought of letting you guess what I have on my mind in this picture.

SONY DSC

Thank you for answering this, if just for fun. It is my ”something new” of today, an experiment in communicating with my readers. There will be more to read soon!

https://dailypost.wordpress.com/dp_assignment/blogging-101-new-posting-style/

Pleased to Meet You: Coffee, Jesus and Donald Duck

Monday is a day of opposites, of steep hills on the way from leisure and meditation to the hectic pace of work. This may have affected my choice of characters for the assignment: I picked them from two different worlds of thought, almost two thousand years apart, but both using the same kind of metaphorical approach in their stories. I chose the Bible, from which I picked Jesus, the leading  figure in the New Testament; and Donald Duck, a vital actor in the wide World of Disney.

Aku1

Both of them have inspired countless artists; writers, drawers, painters and film makers alike. Their central features have been superbly branded to globally recognized products, which have created huge financial empires and great ideological disputes. These characters have strong views and an ability to influence the thinking and actions of millions, they have a role to play in our way to perceive the world even today.

jeesus 1

When Jesus reaches out his hand to greet Donald, a duck,  two different spheres and species meet. The spiritual world is  seen as opposite to the materialistic way of life. Following this encounter we may notice that Jesus and Donald get along well, they have some history to share in the past, and support each other today. While enjoying their cup of  tea or coffee in the local shopping mall, they may look at their  common accomplishments with great satisfaction: Was it not both for the Christian religion and for the gold and riches colonialists sailed away to create the world order of today?

The two fellows may chat at length about their social relations, a popular source of both fun and drama. While Jesus lives among humans, who often behave like animals; Donald´s  peers and colleagues are animals behaving like humans. Nevertheless this should make a great conversation!

While Jesus is known for performing miracles, Donald has charmed his audience by failing in his numerous attempts to do the same. Some tips may be exchanged about this, and who knows, maybe Donalds´s tough luck is going to  turn? Donald may have some advice to give on straight action strategies, which may help Jesus to achieve his goals faster and more effectively.

Neither has got children of his own.  Donald is trying to raise his three well-meaning but wild nephews, while Jesus is known to regard his followers as his children with often bad intentions, which are all too slowly tackled. Perhaps the discussion will bring forth new ideas for future generations, and how to make the children of today to swallow some of the true spiritual medicine while maintaining the material well-being in a more even, humble and sustainable manner.jeesus2

aku2https://dailypost.wordpress.com/dp_prompt/pleased-to-meet-you/

 

 

 

Historian opetuksia

Kiinnostuin historiasta, kun Grimbergin ”Kansojen historiasta” löytyi kokonainen sivu luiden kuvia. Päättelin että siinä saattaa  olla enemmänkin koiraa kiinnostavia asioita.

Sanotaan, että historiasta on paljon opittavaa nykypäivän tarpeisiin. Tästä ovat hyvänä, perinteisenä esimerkkinä Keski-Euroopan sotapäälliköiden retket Venäjälle. Jos niissä olisi otettu oppia edeltävistä kokemuksista, puhuttaisiin itärajan takana kenties nyt eri kieltä.

katapultti_1_005

Aamulla löytyi keittiöstä lämpimiä pasteijoita ja piirakoita, jotka olivat jäähtymässä ritilällä. Ritilän laita ulottui hieman lieden reunan ulkopuolelle. Mieleeni juohtui oitis sodankäynti antiikissa ja keskiajalla. Silloin käytettiin sotakoneena katapulttia. Muiustin lukeneeni, että sellaisella lennätettiin pilaantunutta ruokaa ja mätiä ruhoja vihollisen selustaan tautien levittämiseksi. Varmaan sillä saattoi singota kaikenlaista muutakin.

Tempaisin reippaasti alaspäin yläpuolellani olleesta ritilän laidasta. Lieden reuna toimi vipuna ja rasvaiset piirakat lensivät ritilän ylälaidasta vastapäisen kaapin oveen – jota myöten ne hitaasti ja juhlallisesti valuivat  alhaalla odottavan koiran kitaan juuri sopivasti jäähtyneinä

Kaappi sai kauniisti kiiltävän, herkullisen pinnan, jota voi myöhemmin käydä nuolemassa. Koirilla on historiasta paljon opittavaa.

Dog Becomes a Secret Agent

In response to The Daily Post’s writing prompt: ”Connect the Dots.”

Well! We took the nearest book, ”The Fontana Economic History of Europe 2, 16th and 17th Centuries”, Ed. Carlo M. Cipolla, Glasgow 1974, page 82, and there was:”We must limit ourselves simply to the districts where births and deaths were recorded in full.” Some inspiration! Which then led to a discussion about the eagerness of the state to collect statistical data on just about everything and everybody.

To my surprise, they have not thought of recruiting dogs yet. A dog notices and records more information about the doings and non-doings of humans than any surveillance would. It is also able to sense the moods and feelings of it´s pets, keep track of their physical health, various habits, and consuming patterns.  Sometimes, a dog can even read the minds of the humans, and may closely monitor their sex life; the last two aspects being seldom revealed by just sending a questionnaire.

This would make the dog a Secret Agent, a title with excitement and action just to the sound of it. In reality, most of the job would be the usual, like laying on the couch with one ear observing the actions of others, or sniffing through grocery bags.

There would be more than enough of information gathered for the Bureau of Statistics and other representatives of the Big Brother. Just how to get the dog to pass on all its´ knowledge? The officials would surely find a way. A dog is not stupid and can communicate in a lot of ways, if not speak.

There is still one important obstacle. A dog really makes a loyal companion.

<a href=”https://dailypost.wordpress.com/dp_prompt/connect-the-dots/”>Connect the Dots</a>